Kasvutarina kouluttajana ja yrittäjänä
miksi Perroscentin valmennukset ovat muuttuneet
"Eikö olisi helpompaa vain jatkaa entiseen malliin?" Miksi kaikki pitää mennä aina muuttamaan!?Pohdin ja kipuilin aiheen parissa melko monesti ja useasti. Aloitin hajutyökouluttajana samalla tavalla kuin moni muukin: lyhyillä, yksilöllisillä treenivuoroilla – 15 tai 20 minuuttia kerrallaan. Koirakko saapui, sai tosi pikaisen briiffauksen päivän tehtävistä, teki harjoituksen, sai palautteen ja lähti kotiin. Ehkä tehokasta. Ja toimihan se - jollain levelillä.
Ja toimiihan se edelleen tietyille asiakkaille:
Heille, jotka haluavat valmiin etsintäharjoituksen
Heille, joille riittää se, että koiran kanssa saa harrastaa jotain yhteistä kivaa
Heille, joilla ei ehkä ole tarvetta pysähtyä pohtimaan koulutuksen taustoja ja lajin yksityiskohtia
Mutta - minulla kouluttajan oli vaikeuksia. Pysyä aikataulussa, pidättäytyä puheissani niin, että se koski lähinnä päivän tehtäviä eikä maailmoja syleileviä aihealueita eläintenkouluttamisesta hajun käyttäytymiseen. Hirmuisen kiinnostavaa minusta, ei ehkä muista.
Halusin pysähtyä, keskustella ja syventää
Huomasin, että 15 minuutissa ei ehdi kuin ottaa asiakaan sisälle ja raapaista pintaa. Olisin halunnut keskustella ohjaajien kanssa, tunnustella koiran tunnetilaa ennen treeniä, sen aikana ja myös sen jälkeen. Jakaa kokemuksia ja rakentaa ymmärrystä lajiin (sekä hajutöihin että koiraan eläinlajina).Koin myös, että oma jaksaminen alkoi olla kortilla. Ihmisten nopeat kohtaamiset illan aikana olivat minulle aika haastavia (aina tunne että pitäisi ehtiä tehdä enemmän, kertoa enemmän, kohdata enemmän, kuunnella enemmän). Koiralle tuo lyhyt, usein kiireentuntuinenkin kohtaaminen, oli myös haastava, ei kaikille, mutta osalle oli. Joskus pitää ottaa enemmän aikaa rauhoittuakseen, että pystyy edes työskentelemään. Aikaa, jota ei oikein ollut. Lisäpaineena tässä toki myös palveluntarjoajana halu tarjota asiakkaalle se palvelu ja kokemus, josta hän on maksanut. Yhtälö oli joskus hyvin mahdoton.
Koin itse ison heräämisen jossain lukuisissa hajutyökoulutuksissa missä olin mukana (tuolloin ilman koiraa). Opin valtavasti katsomalla muiden työskentelyä. Halusin, että myös asiakkaillani voisi olla mahdollisuus oppia katsomalla, kuuntelemalla, osallistumalla keskusteluihin.
Halusin valmennuksen, jossa ei olla yksin, vaan yhdessä.
ryhmävalmennus: enemmän kuin yksilöaika
Niinpä siis syntyi Perroscentille uusi treenimuoto. Ryhmätreenit, jossa kolme koirakkoa tulee paikalle yhtä aikaa. Ihmiset ovat tiloissa samaan aikaan toistensa treenejä seuraten, koiria paikalla on kerrallaan vain yksi.Kouluttaja ei ole enää ainoa, jolta opitaan – oppiminen tapahtuu yhteisössä.
Samaan aikaan minä kouluttajana saan hengittää, ja olla läsnä. Kuulen enemmän, pystyn keskittymään ja tukemaan paremmin – ilman liukuhihnatreenin kiirettä ja aikataulupainetta sekä muita lieveilmiöitä.
Entä yksilöajat – onko niille enää paikkaa?
On. Ehdottomasti.Kaikki eivät halua ryhmämuotoista treeniä. Joillekin koirakoille yksilöajan rauha on juuri se, mitä tarvitaan (rauhan tarvitsija voi olla joko koira tai ihminen). Kaikilla ei kiireisessä arjessa ole aikaa siihen, että ollaan paikalla 50 min kerrallaan (joskin tämä valmistaa hyvin koemaailmaan odotuksineen). Tämäkin on täysin ok.
Siksipä Perroscentillä on edelleen myös yksilötreeniaikoja – mutta nyt niiden rinnalla on jotain enemmän, niille jotka sitä kaipaavat.
Tämä sopii sinulle, jos:
– Haluat oppia myös katsomalla ja keskustelemalla
– Kaipaat yhteisöllistä ilmapiiriä
– Haluat ymmärtää koiraasi ja hajutöiden taustoja syvällisemmin
Et ole varma kumpi sopii sinulle? Ota yhteyttä – autan valitsemaan.
info@perroscent.fi