Olen pohtinut viime kuukausina oman ammatinvalintani järkevyyttä ja arvostusta. Eläintenkouluttajat ovat vielä suhteellisen pieni ja järjestäytymätön ammattikunta, joskin ala on kasvussa. Koirien kouluttaminen on nähty ehkä enemmän jokaisen koiranomistajan velvollisuutena ja ajateltu, että tuo työ tehdään itse – osattiinpa tai ei. Tai jopa niin, että ei mietitty osataanko - koulutettiin vain. Vuosikymmeniä koirien kouluttamisessa vallitsivat dominanssiteoriat ja liiallinen inhimillistäminen, mikä johti usein väärinymmärryksiin koirien tarpeista. Itsekin koulutin ensimmäisiä koiriani 90-luvulla näiden oppien pohjalta, mutta huomasin melko pian, etteivät ne kohdanneet arvojeni kanssa.

Kouluttaessani ensimmäisiä koiriani (juuri tuolloin 90-luvulla), ymmärsin hyvinkin pian, että tarvitsisin apua ammattilaiselta, joka osaa asiansa (tosin tuohon maailmanaikaan ei juuri koirankouluttaja-ammattilaisia ollut). Jossain vaiheessa koiran omistajana aloin pohtia, että tähän ”kouluttamiseen” täytyy kyllä olla jotain muutakin keinoja kuin tämä rimpuilu (paha mieli ja arvojen vastainen toiminta), epämääräinen poukkoilu koulutavasta ja -tyylistä toiseen ja ikään kuin kyseessä olisi villieläimen kesyttäminen. Ymmärsin tarvitsevani ammattilaisen apua, sillä halusin toimia koiraa kuunnellen ja kunnioittaen. Luovuin aikaisessa vaiheessa ajatuksesta ”osaan tämän itse”, ja jo ensimmäisen kohtaamisen aikana arvostukseni eläintenkouluttajia kohtaan nousi valtavasti ja samalla se avasi ikään kuin ymmärtämisen ja puheyhteyden siihen omaan koiraan. Tämä epätietoisuus ja tietämisen halu johti sitten yhdestä jutusta toiseen - eli uranvaihdokseen. 

Eläintenkouluttajaksi kouluttautuminen ei tapahdu kädenkäänteessä, ainakin jos teet sen työelämän ohessa ja keski-iän paremmalla puolella. Kouluttautuminen sisälsi (ja sisältää yhä) valtavan määrän melko levällään olevaa tietoa ja sen omaksumista. Ammattilaisten työ perustuu tieteelliseen, tutkittuun tietoon eläinten oppimisesta ja käyttäytymisestä. He eivät kouluta 'mututuntumalla', vaan analysoivat havaintoja ja käyttävät tieteellistä tietoa koulutuksen ja käyttäytymisen muuttamisen perustana. Mitä enemmän tietoa eläimistä ja niiden oppimisesta, kognitiivista kyvyistä, tunteista ja kivun aistimisesta on, sitä enemmän tunnet empatiaa näitä toislajisia kanssakulkijoitamme kohtaan. Ongelmallisen käyttäytymisen takana voi olla esim. eläimen normaali tapa käyttäytyä, kipu, pelko, tietämättömyys tai se, että me ihmiset koemme kyseisen käyttäytymisen tuossa kyseisessä hetkessä ongelmalliseksi. Eläintenkouluttaja lähestyy "ongelmia" tältä kantilta ja koettaa tulkita käyttäytymistä analysoimalla (ja mittaamalla) ja koettaa löytää parhaat mahdolliset ratkaisut ongelmiin ja haasteisiin sekä erilaisiin eläinten kanssa vastaantuleviin tilanteisiin. 

Eläintenkouluttaja voi olla avuksi myös pienissä arjen haasteissa – aina ei tarvitse odotella, että koko pakka leviää, vaan kontakti kouluttajaan kannattaa luoda jo aikaisessa vaiheessa. Asioiden saattaminen oikealle raiteille on paljon helpompaa kuin tuhansia toistoja saaneiden virheiden korjaaminen.
Onnistunut koulutusprosessi myös syventää omistajan ja lemmikin välistä suhdetta. Kouluttajan avulla omistaja oppii ymmärtämään koiraansa paremmin ja löytämään oikeat tavat kommunikoida sen kanssa. Tämä johtaa molemminpuoliseen luottamukseen ja harmoniaan, mikä tekee yhdessä elämisestä palkitsevampaa. Tiedon lisääntyessä, myös empatia lisääntyy ja voimme aina kysyä, että se mitä teemme – onko se tarpeellista (onko tarpeen vaikka juuri nyt leikata kynsiä, onko tarpeen juuri nyt kouluttaa koiralle tätä kyseistä asiaa, jos sen keskittyminen ei siihen riitä).

Eläintenkouluttajana toimiminen vaatii jatkuvaa oppimista ja oppimisensa täydentämistä. Lemmiköitymisen myötä lemmikkibisnes on todellakin multimilliondollar business, eli rahaa löytyy nykyään myös tutkimustyöhön. Omaa osaamistaan täydennetään erilaisilla tutkinnoilla, mutta myös lukemalla kirjallisuutta, tutkimuksia, kuuntelemalla kollegoiden, tutkijoiden, alan meritoituneiden toimijoiden luentoja ja julkaisuja. Ja silti – tiedät ja tunnistat miten vähän vasta tiedät ja miten paljon aiheesta on vielä opittavaa. Tietoa tulee siis muualtakin kuin vain käytännön ja vuosien kokemusten kautta – tätä yhtään vähättelemättä. Jos yrityksiä ja yhteisöjä johdetaan tiedolla, niin kyllä eläimiämmekin voidaan kouluttaa tiedon avulla – eettisen ja tutkitun tiedon avulla. Eläinten kouluttaminen ei ole vain taitojen opettamista, vaan kokonaisvaltaista hyvinvoinnin lisäämistä - kaikenlaisen kouluttamisen pitäisi lisätä eläimen hyvinvointia. Koulutusprosessin avulla lemmikin ja omistajan välinen suhde syvenee, mikä parantaa molempien elämänlaatua. Ammattitaitoinen kouluttaja osaa arvioida, mikä on tarpeellista ja milloin, jotta koulutus tukee eläimen hyvinvointia.

Lemmikkimme ovat meille perheenjäseniä, ja heidän hyvinvointinsa parantaminen on keskeistä työssäni. Toivoisinkin, että eläintenkouluttajien asiantuntemus tunnustetaan ja arvostetaan samalla tavalla kuin muiden konsulttien työtä erilaisilla palvelualoilla.