Suhde - mikä se oikein on? Miten se määritellään? Mikä on hyvä suhde?
Tämä on ehkä vaikein teksti, jonka olen koettanut saada kirjoitettua koiran omistajana, eläintenkouluttajana, koira-alan yrittäjänä.
Ei siksi, että tietäisin liian vähän – vaan siksi, että tiedän, miten monisyinen ja herkkä aihe tämä on. Aiheena on koiran ja ihmisen välinen suhde – ja erityisesti miten se näkyy hajutyöskentelyssä ja harrastustilanteissa.
Tämä ei ole täydellinen teksti. Tästä varmasti unohtuu jotain ja en osaa ottaa jotain asianhaaraa huomioon. Jotakuta tämä puhuttelee, joku on täysin eri mieltä.
Mutta tämä teksti halusi tulla ulos jo pitkään, sanat eivät vain meinaa järjestyä (huijarisyndrooma jyllää vahvana).
Kiitos kun luet.
Olen viime aikoina pohtinut suhdetta ja erityisesti koiran ja ihmisen välistä suhdetta - toki myös ihmisten välisiä suhteita. Erityistä pohdintaa on aiheuttanut oman koiran ja itseni välinen suhde. Onko suhteemme hyvä – vai vain erilainen kuin esim. muiden koirieni kanssa?
Miten kouluttajana kasvaminen ja kehittyminen näkyy siinä, miten kohtaan oman koirani. Miten hyvä suhde määritellään? Onko se hyvä suhde, jos koira seuraa ohjaajaansa tiukassa katsekontaktissa? Onko se hyvä suhde, jos ohjaaja keskeyttää etsinnän huomattuaan, ettei koira löydä tehtyä kätköä ja tarvitsee apua?
Kuuntelin äskettäin Parkkisenniemen Jarin luennon ”Miten luoda kestävä suhde eläimen kanssa” Eläinlähtöinen-palvelusta (suosittelen!). Sana ”suhde” merkitsee meille jokaiselle vähän eri asiaa. Onko se parisuhde, ystävyyssuhde, työkaveruussuhde (ilman romantiikkaa), suhde kollegoihin. Mikä suhde on. Ja toisaalta, suhde ei ole vain sana, yksi asia, vaan eräänlainen kontekstiin sidottu ilmiö.
Tutkittavana aiheena tässä kirjoituksessa on suhde koiran ja ihmisen välillä. Mikä kaikki siihen vaikuttaa ja mihin suhde taas vaikuttaa (takaisin). Jari puhui luennolla, miten suhde on erilainen eri tilanteissa, eri konteksteissa ja eri ihmisten läsnäollessa. Siihen vaikuttaa myös vahvistehistoria, josta myös Susan Friedman on puhunut. Ikään kuin positiivisten tapahtumien pankkitili, minne tehdään talletuksia jatkuvasti ja joskus tehdään tarvittaessa nostoja tilannetta jälkikäteen paikkaillen talletuksilla.
Minuahan tietenkin alkoi kiinnostaa miten suhde vaikuttaa yleisesti eläinten käyttäytymiseen, mutta erityisesti hajutyöskentelyyn. Ja tietysti sytykkeenä oli se oma koira. Pystyykö koira luottamaan (etsinnöissä), etten vie sitä liian vaikeisiin tilanteisiin. Onko luottoa siihen, että autan tarpeentullen ja taas toisaalta, luotan ja annan koiran työskennellä itsenäisesti (ohjaamatta koko ajan, mikromanageeraamalla). Voiko koira luottaa minuun, että tunnistan sen avuntarpeen ja epämukavuuden, vai onko mahdollista, että en ole näitä osannut tunnistaa ja koiralle on jo muodostunut tunne, että tehtävät ovat toistuvasti liian vaikeita ja hänet on jätetty suoriutumaan niistä yksin (oletuksella, että kyllähän se nyt tämän osaa!).
Hajutyöskentely, etsintä, nosework, - ei se tapahdu tyhjiössä kuten ei tapahdu mikään käyttäytyminenkään. Joku asia saa aikaan käyttäytymisen ja joku sitä vahvistaa tai pitää yllä. Koirat eivät siis ole koneita, eivät edes haju- tai nenäkoneita (vaikka näinkin joskus kerrotaan). Niiden käyttäytymiseen vaikuttaa moni muukin asia kuin vain treenien vaativuustaso tai aiempi oppiminen.
Konteksti, vuorovaikutus, valinnanvapaus, vahvistehistoria, ja esim. ohjaajan tunnetila, tukemisen & ohjaamisen tavat tai niiden puute, aiemmat onnistumiset & epäonnistumiset, vaikeat tilanteet (esim. koetilanne missä ohjaaja on oman jännityksen vuoksi ollut kykenemätön auttamaan koiraa) – kaikki tämä voi näkyä etsinnöissä.
Jos koira jättää tehtävän kesken, haluaa poistua paikalta, vilkuilee, hidastelee, etsintä voi olla katkonaista (ja näyttää etsinnältä olematta sitä) – tässä kohtaa on hyvä pysähtyä miettimään mistä tämä johtuu (eikä vain jatkaa samalla toimintakaavalla etsien selityksiä esim. hajun leviämisestä, tai syyttää itseään vaikkapa siitä, ettei osannut tulkita hajun käyttäytymistä ja tuulen vaikutusta siihen oikein).
Miksi nyt puhun tästä? Olen tutkinut aihetta asiakastyössä ja yllätys! – oman koiran kanssa harjoitellessa. Ne mitä minä olen pitänyt helppoina tehtävinä sille, ovatkin olleet epäselviä ja suorastaan vaikeita. Kyseinen yksilö ei ole kulkenut hajutyökoiran koulutuspolkua ihan niin systemaattisesti ja suunnitelmallisesti kuin sen tämän hetkisen tietoni valossa tekisin. Uskon, että perustaidoissa on ollut puutteita, mutta myös suhderintamalla on ollut kitkaa. Olen piiloutunut sen taakse, että pentuaika oli vaikea ja olimme konfliktitilanteessa useasti. Elin siis menneisyydessä sen sijaan että olisin katsonut eläintä edessäni tänä päivänä, NYT. Annoin vanhojen tunteiden ja epäonnistumisien vaikuttaa nykyhetkeen niin, etten nähnyt mitä koira tarvitsi (apua minulta, selkeyttä tehtäviin, onnistumisia helppojen tehtävien avulla jne). Ajattelin, että se osaa. Kyllä se etsinnältä näytti ja ilmaisutkin olivat hieno(hko)ja teknisiä suorituksia. Suorituksia nimenomaan, ilman sitä tunteen paloa, että tästä näin ja noin tekemällä seuraa se vahviste mitä eniten haluan.
Hajutyöskentelyssä ohjaaja on jäänyt ehkä vähän statistin rooliin. Onko ohjaaja vain harjoituksiin kuljettaja, hihnan päässä roikkuja vai ollaanko etsinnöissä yhdessä, tiiminä. Jos koiran ja ihmisen sykevälivaihtelutkin tasaantuvat samalle tasolle vuorovaikutuksen aikana (Jyväskylän Yliopisto, https://www.nature.com/articles/s41598-024-76831-x), ohjaajalla on vaikutusta. Onko ohjaaja turva, millainen vuorovaikutushistoria koiralla ja ohjaajalla on. Huomioiko ohjaaja koiran avuntarpeet, vai pyytääkö ohjaaja aina vain enemmän ja tekemään asioita paremmin, vaikka koira on jo ilmaissut avuntarpeensa (ja tunnistetaanko nämä avuntarpeen ilmaisut). Jättääkö ohjaaja koiran yksin selviytymään "kouluttaakseen" sille tätä taitoa (en auta, että se oppii -ajatuksella).
Miten suhdetta voisi vahvistaa – tai mikä sitä heikentää?
Suhdetta vahvistaa mm.:
- Onnistumisen kokemukset
- Koira saa apua vaikeassa tilanteessa (kun tilanne tunnistetaan)
- Koiraa ei viedä liian vaikeisiin tehtäviin ennen kuin se on valmis (taas, tilanteen tunnistaminen)
- Rauhallinen ohjaaja, johon koira on tottunut tukeutumaan vahvistehistorian ja oppimisen kautta
- Turvallinen ja koiralähtöinen harjoitteluympäristö (valinnan mahdollisuudet, voi poistua / keskeyttää, jos kokee sille tarvetta – kumpi vain osapuoli)
- Yhteinen ilo ja jaetut hetket, hauskanpito
- Mukavien asioiden tekeminen yhdessä ja luottamuspankin kartuttaminen
Suhdetta heikentää mm.:
- Toistuvat epäonnistumiset tai liian vaikeat harjoitukset (vaikuttaa myös motivaatioon, haluun harjoitella – koira ja ihminen)
- Tilanteet, joissa koira jätetään yksin selviytymään (kyllä se tämän osaa!)
- Koiran epävarmuuden huomiotta jättäminen (oman koiran tunteminen)
- Kiire ja hektisyys (suoritetaan tämä ja sitten se on tehty)
- Ohjaajan ärtyneisyys, jännitys tai pettymys, odotukset ja olettamukset
- Tekemisen muuttuminen koiralle aversiiviseksi (epämiellyttäväksi), jopa käyttäytymistä, suhdetta, heikentäväksi
Pitäisi myös muistaa, että kouluttamisen pitäisi yleisesti lisätä tai ylläpitää hyvinvointia, ei laskea sitä. Kun ymmärrämme ja huomaamme, miten oma toimintamme vaikuttaa koiraan ja sen kokemuksiin esim. hajutyöskentelytilanteissa tai harrastaessa yleisesti, voimme tehdä parempia valintoja, muuttaa omaa toimintaamme. Suhde ei ole koskaan valmis – se muovautuu joka hetki, ja juuri siksi se on niin arvokas. Hajutyöskentelyssä tämä korostuu erityisesti, koska kyse on usein hyvin herkistä tilanteista: jännityksestä, epävarmuudesta, keskittymisestä, onnistumisen toivosta.
Miten voit itse vaikuttaa?
- Anna koiralle aika oppia. Tämä ei ole sama asia kuin ”koirathan osaa haistella”, tai että ”koirani niin tykkää haistella, siksi halusimme harrastaa”. Haistelu on yksi koiran käyttäytymistarpeista, eli koirat kyllä haistelevat. Tilanne muuttuu melkoisesti, kun haistelun kontekstit luo ihminen (määrittelee miten, missä, milloin ja mitä haistellaan). Tämän ymmärtäminen on yksi kulmakivi hajutöille, mutta myös suhteelle ja empatian lisääntymisen mahdollistamiselle.
- Havaintojen tekeminen vie aikaa ja vaatii harjaantumista. Etsinnältä näyttävä käyttäytyminen ei välttämättä olekaan sitä, ravistelu kesken etsinnän, ohjaajan vilkuilu, maton haistelu – miten sinun koira ilmentää tilanteita, joissa se ei itse ehkä enää osaa ja kaipaa sinun apua?
- Oman roolin selkeyttäminen
- Ole utelias ja kysy, keskustele. Pohdi mistä käyttäytyminen johtuu.
Oleellista on, että kokeeko koira (eläin) turvaa, onnistumisen kokemuksia ja ensinnäkin - valitseeko se tehdä meidän kanssa asioita.