Et voi olla ohjaamatta – mutta voit oppia ymmärtämään miten vaikutat etsintään
Etsintätilanne näyttää ulospäin usein aika yksinkertaiselta.
Koira tekee sitä missä se on hyvä – käyttää nenäänsä, etsii, löytää kohdehajun ja ilmaisee sen.
Mutta todellisuudessa etsintä ei ole koskaan vain yksin koiran tekemää työtä.
Se on aina koirakon yhteinen tehtävä.
Ja ohjaaja vaikuttaa siihen – halusipa tai ei.
Tämä ei ole virhe eikä ohjaajan “syy”.
Tämä on väistämätön osa sitä, että kaksi elävää olentoa tekee yhdessä jotain.
 
Ohjaaminen ei ole vain käsien heiluttelua – vaan jo liike (tai liikkumattomuus) ohjaa
Kun puhutaan ohjaamisesta, monelle tulee mieleen:

• kädellä osoittaminen
• äänen käyttö
• “etsi tuosta” -tyyppinen ohjaaminen

Mutta ohjaamista on myös muu toiminta, ja ohjaaminen alkaa jo siitä, miten liikut alueella.

• mihin suuntaan lähdet
• kuinka nopeasti tai hitaasti etenet
• missä pysähdyt
• kuinka lähellä koiraa olet

Koira lukee ja tulkitsee näitä tilanteita koko ajan.
Pienikin muutos liikkeessä voi olla koiralle merkityksellinen vihje – vaikka et itse ajattelisi ohjaavasi / tekeväsi mitään merkityksellistä.
 
Paine syntyy usein ihan huomaamatta
Kuvittele tällainen skenaario:
Ajelet autoa liukkaalla talvikelillä. Nopeus tuntuu itsellesi sopivalta keliin nähden.
Pian kuitenkin huomaat, että takaa tulee rekka, joka ajaa ihan takapuskuriin kiinni. Näet sen koko ajan peruutuspeilistä.
Et haluaisi ajaa kovempaa – mutta tunnet paineen. Yhtäkkiä ajaminen ei tunnukaan enää leppoisalta etenemiseltä. Päätöksentekosi alkaa muuttua.
Alat reagoida enemmän kuin toimia rauhassa ja tehdä järkeviä päätöksiä. Et välttämättä edes huomaa, miten paljon tilanne vaikuttaa siihen mitä teet.

Etsinnässä koira voi kokea vähän samaa. Ohjaaja ei tee mitään väärin, vaan ohjaajan liike, sijainti tai toiminta voi muuttua koiran näkökulmasta painostavaksi.
Ja usein tämä tapahtuu täysin huomaamatta.
 
Mitä ihmiselle tapahtuu paineen alla?

Kun jännität, kuormitut tai koet painetta, hermosto menee aika nopeasti selviytymismoodiin.
Se voi näkyä esimerkiksi näin:

• taistele tai pakene
• jähmety
• miellytä / lepyttele

Tässä tilassa:

• päätöksenteko yksinkertaistuu
• havainnointi heikkenee
• näkökenttä kapenee
• tekeminen muuttuu automaattisemmaksi - selviytymiseksi

Eli käytännössä: et tee enää ihan niin järkeviä päätöksiä kuin rennossa olotilassa. Tätäkin näkee etsintätilanteissa. 
 
Kaksi tyypillistä reaktiota etsinnässä

1. Ohjaaminen lisääntyy

• liike nopeutuu
• ohjaus lisääntyy (käsi, ääni, liike, kosketus, nostaminen)
• alat “auttaa” enemmän mutta keskityt vähemmän

Usein taustalla on ajatus: haluan auttaa koiraa, että onnistuttaisiin!
Mutta monesti kyse on siitä, että oma olotila muuttuu epämukavaksi ja siihen aletaan reagoida auttamalla.

Koetilanne, kello tikittää, pitäisi onnistua, luokkanousutulos riippuu tästä etsinnästä – ja yhtäkkiä ohjaat enemmän (tai vähemmän) kuin normaalisti.
Tarkoitusperät on hyvät. Mutta koiran näkökulmasta tilanne on täysin eri kuin rennossa treeni- tai etsintätilanteessa. 
 
2. Liike vähenee

• jähmetyt paikalleen
• et hoksaa liikkua vaan jäät katsomaan kun koira etsii

Tästä tulee helposti ikävä noidankehä - koira etsii pitkään samaa kohtaa, ohjaaja seisoo paikoilleen jähmettyneenä, koira pysyy etsimässä samassa kohdassa (koska ihminen pysyy paikallaan). Ja sitten ihmetellään, miksi etsintä ei etene.

Tämäkin on täysin normaali reaktio.

Kumpikaan tavoista ei ole väärin tai vääränlaista toimintaa.
Ne ovat ihan luonnollisia tapoja reagoida paineeseen – ellet ole tietoisesti harjoitellut toimimaan paineen alaisena.
 
Koira ei reagoi ajatuksiin – vaan tekoihin

Koira ei reagoi siihen, mitä ajattelet. Se reagoi siihen, mitä teet (ajatuksesi ohjaavat kyllä omaa toimintaasi) – usein ennen kuin itse huomaat sitä.

Paine tai epävarmuus voi näkyä koirassa esimerkiksi näin:

• vilkuilu lisääntyy (koira hakee tietoa ohjaajalta tai viestittää, että ei osaa ratkaista ongelmaa itsenäisesti)
• työskentely muuttuu katkonaiseksi
• liike nopeutuu tai hidastuu
• koira ohittaa kätkön
• ilmaisu muuttuu epävarmemmaksi

Joskus koira voi jopa jättää jo löytämänsä hajun. Ei siksi, ettei se osaisi kätköä ilmaista vaan siksi, että ohjaajan liike tai joku muu vihje oli sillä hetkellä merkityksellisempi kuin ilmaisemaan jääminen.
 
Kaikki koirat eivät reagoi samalla tavalla

Tämä on tärkeä ymmärtää. Koirissa on isoja eroja siinä, miten ne reagoivat ohjaajan vaikutukseen.

• osa reagoi pieniin eleisiin ja liikkeisiin todella herkästi - osa ei juuri reagoi
• osa hakee jatkuvasti ohjaajalta tietoa - osa työskentelee hyvin itsenäisesti

Näitä eroja näkyy myös esimerkiksi SmartDOG-testeissä, joissa mitataan mm. koiran herkkyyttä ihmisen vihjeille ja tapaa ratkaista ongelmia.
Eli käytännössä - sama ohjaaminen ei tarkoita samaa kaikille koirille.
 
Entä jos koira tarvitsee paljon ohjausta?

Tässä kohtaa kannattaa oikeasti pysähtyä pohtimaan.
Jos koira tarvitsee jatkuvaa ohjaamista, se ei yleensä tarkoita, että ohjaat liian vähän ja että ohjaamista tulee pitää yllä tai lisätä.

Se voi kertoa esimerkiksi:

• epävarmuudesta
• liian vaikeasta tehtävästä osaamisen tasoon nähden
• kuormituksesta
• epäselvästä harjoittelusta
• liian nopeasta etenemisestä harjoitellessa tai tehtävien vaikeuttamisessa
• puutteellisesta yleistämisestä
• omasta kuormituksestasi

Silloin ratkaisu ei ole lisätä ohjaamista, vaan miettiä mitä koira oikeasti tarvitsee.

Joskus paras ratkaisu on:

• helpottaa tehtävää merkittävästi
• selkeyttää tehtäviä & etsintöjä ja sen osa-alueita
• keskeyttää ja pohtia mistä käyttäytyminen johtuu  

Ohjaajan rooli: edunvalvoja, ei etsijä

Hajutyöskentelyssä roolit menevät aika selkeästi näin:
Koira on hajutöiden asiantuntija. Se tietää etsinnästä ja hajustakin enemmän kuin sinä koskaan.

Ohjaaja on yhdenlainen edunvalvoja.
Se joka:

• pitää kokonaisuuden kasassa
• huolehtii että tehtävä on koiralle mahdollinen
• huolehtii siit, että työskentely pysyy laadukkaana ja eteenpäinvievänä

Ohjaajan tehtävä ei ole ohjata koko ajan.
Vaan:

• antaa koiralle tilaa työskennellä ja ratkoa ongelmia
• pitää tilanne hallussa ja tietää mitä alueelta on etsitty ja mitä ei
• auttaa silloin kun siihen on oikea tarve

 
Etsintäkartta – yksi tärkeimmistä taidoista

Yksi tärkeimmistä ohjaajan taidoista on pitää mielessä:

• mitä alueita koira on jo etsinyt, missä on käyty ja missä ei
• mitä koira on ehkä ohittanut (tyypillisesti tai tällä kertaa)
• minne palataan alueella, jos on tarve

Ohjaaja keskittyy siis omaan osuuteensa ja antaa koiran tehdä omansa.
Ohjaaja voi liikkua, havainnoida ja tehdä päätöksiä ilman, että häiritsee koiran työskentelyä.
 
Vähemmän tekemistä – enemmän ymmärrystä

Hyvä etsintä ei näytä häseltämiseltä - kummankaan osapuolen osalta. 

Se näyttää:

• rauhalliselta ja keskittyneen varmalta
• etenevältä

Ohjaaja tekee vähemmän, koska tietää ettei hänen tarvitse tehdä enempää.
 
Lopuksi

Seuraavan kerran kun olette etsintätilanteessa, pysähdy hetkeksi miettimään:

• miten liikun alueella – vai liikunko?
• mitä koira minusta lukee, näkee, tulkitsee?
• autanko vai olenko tiellä ja olen ankeuttaja (omatoimisen etsinnän estäjä)?

 
Usein pienikin muutos ohjaajan toiminnassa alkaa jo näkyä koiran työskentelyssä.